torstai 9. marraskuuta 2017

Disney-taidekirjat tiedonlähteinä, osa 1: Bob Thomas

Ajattelin käynnistää kokonaan uuden blogipostaussarjan, jossa esittelen hieman Disney-aiheisia taide- ja tietokirjoja. Syyt seuraavat alla.

Likipitäen kaikki nämä teokset on tilattava itse ulkomailta, mikäli niitä mielii päästä selailemaan. Niitä harvemmin löytää edes yliopistojen kirjastoista - ehkä erikoiskirjastot saattavat tehdä pienen poikkeuksen. Jos kuitenkin on pohjoisen asukki kuten minä, vaihtoehdot ovat verrattain vähissä. Tässä kohtaa täsmennän, että itse ostan aina kirjani joko Ebay UK:sta tai Amazon UK:sta.

Kun sitten istahtaa tietokoneen ääreen arvioidakseen mikä loppujen lopuksi olisi hankkimisen arvoista, törmää useimmiten uuden ongelman eteen. Minkä teoksen sisältö vastaisi parhaiten etsimääni? Entä mikä painos minun tulisi ostaa? Koska Disney-teokset kattavat materiaalia jo kohta vuosisadan mitalta, nimekkäimmistäkin tietokirjoista saatetaan tehdä uusia, tuoreempia versioita, joissa on kokonaan tai puoliksi eri sisätö.

Kun näitä kirjoja sitten googlettelee, varsinkin vanhempien teosten kohdalla sisältöluonnehdinnan tai suuntaa antavien kuvien löytäminen on haastavaa, ellei mahdotonta. Koska itse etsin tietoa nimenomaan tietyiltä vuosikymmeniltä, en useimmitenkaan raaski ostaa sikaa säkissä.

Käytettyinäkin nämä kirjat saattavat maksaa jopa useamman kympin, joten ostopäätöksestään haluaa olla varma. Koska olen itse löytänyt toisinaan apua pulmaan kirjablogeista, ajattelin nyt kantaa oman korteni kekoon. Nämä taide- ja tietokirjat kun ovat sellaisia, että ne saattavat kiinnostaa myös Disney-fanin silmää.

Pyrin siis kyllästämään nämä postaukset kuvilla ja luonnehtimaan, miten kukin kirja toimii sekä tutkimuslähteenä että Disney-fanin tietoiskuna (joskushan tilanne voi olla myös joko tai). Yleisarvosanan annan tähdillä yhdestä viiteen. Erityishuomiota haluan kiinnittää teoksen kuvitukseen ja taittoon sekä tiedon esitystapaan.

Ensimmäisenä vuorossa on amerikkalaisjournalisti Bob Thomasin teos The Art of Animation, josta olen hankkinut kolme eri versiota. Tietääkseni kirjasta ei ole olemassa muita laitoksia, joskin toisesta ja kolmannesta versiosta on ymmärtääkseni otettu useita painoksia eri kansilla. Thomas (1922-2014) oli pitkän linjan Hollywood-reportteri ja biografioiden kynäilijä, ja hän on muun muassa kirjoittanut lisäksi Walt Disneyn elämäkerran, Walt Disney: An American Original vuonna 1976.



Bob Thomas
The Art of Animation: The story of the Disney Studio contribution to a new art
Simon and Schuster, 1958
New York
188 sivua
 
Konteksti: Ensimmäinen versio Thomasin Disney-animaatioita käsittelevästä tietokirjasta julkaistiin juuri Prinsessa Ruususen (1959) ensi-illan kynnyksellä. Teoksen ajankohtaisuus on paikoin häkellyttävää: Ruususta tituleerataan koko animaatiohistorian merkkifilmatisoinniksi, siihen viitataan kristallisoituneena timanttina, jossa tiivistyy yhdeksi kaikki Disney-yhtiön menneinä vuosikymmeninä kerätty osaaminen. Tulevista vaikeista vuosikymmenistä ei ole vielä aavistustakaan. Koko kirjan rakenteen voi katsoa syntyvän ja muodostuvan näistä lähtökohdista. Nykylukijalle tekstin kirjoitustapa on paikoin yliampuvan mainosmaista, minkä voi ajatella linkittyvän silloiseen kaupparatsujen kultakauteen. Toisaalta se myös avaa Disneyn varhain muodostunutta promootiotyyliä, jossa tarinan muotoon kirjoitettu sisältömarkkinointi on avainasemassa (melkoista edelläkäyntiä!). Ruususen ansiot ovat toki kiistämättömät vielä nykypäivänä, mutta edes teoksen yltiömäinen positiivisuus ei onnistu piilottamaan niitä tumma piilosävyjä, joita on aistittavissa esimerkiksi Walt Disneyn omissa lausunnoissa. Ruususen tuotannon viivästyminen sekä lopullinen hinta hermostuttavat, ja selän takana kurkistelee pelko epäonnistumisesta, vaikka suunnitteilla ovat jo tulevat animaatiot dalmatiankoirista ja nuoresta kuningas Arthurista (101 Dalmatialaista, 1961, Miekka kivessä, 1963). Niinhän siinä todella kävikin, että kallis Ruusunen ei kerännyt toivottua katsojamäärää ja oli viedä yhtiön vararikkoon.



Sisältö: Kahdeksan kuvitettua, laajaa kappaletta, joiden aiheina tarina, henkilöt, äänimaailma, musiikki, ohjaus, ulkoasu, animaatio sekä taustat ja väritys. Jokainen kappale käynnistyy esimerkillä, jossa kuvaillaan yksityiskohtaisesti Prinsessa Ruususen tuotantoprosessia. Sen jälkeen kappaleissa siirrytään kuvaamaan kronologisesti, miten Disney-yhtiö on vuosien varrella kehittynyt tällä osa-alueella (esimerkiksi henkilöhahmojen suunnittelussa tai musiikin hyödyntämisessä). 

Ansiot tutkimuslähteenä: Vaikka kirja tarjoaa pitkälti samaa yksinkertaistettua historiallista informaatiota kuin muutkin Disney-aiheiset tietokirjat, tämän teoksen valtti on sen silloisessa ajankohtaisuudessa. Animaatiotekniikkaa esitellään innokkaasti, koska niin moni asia on vielä täysin uutta. Keskusteluita ja minihaastatteluita on kiitettävän paljon, koska kirjan työstämisaikaan nämä työntekijät puursivat yhä ahkerasti animaatioprojektien parissa. Heitä ei tarkastella etäältä, vaan teos pyrkii toimimaan ikään kuin senaikaisena virtuaalisena kiertoajeluna Disney-studiolle; teksti on kirjoitettu kuin lukija itse jutustelisi tekijöiden kanssa. Tästä johtuen rivien väleistä tulee paljon sellaista tietoa, joka uudemmissa painoksissa on auttamatta joutunut väistymään uusien elokuvien tieltä. Sellaiselle, joka haluaa perehtyä nimenomaan Prinsessa Ruususeen, tämä teos on hyvä hankinta - itse nautin etenkin taustataiteilija Eyvind Earlen monta sivua jatkuneesta haastattelusta, joka myöhemmissä painoksissa on tiivistetty muutamaan lauseeeseen.



Ansiot keräilykohteena: Disney-fanaatikolle, joka on kiinnostunut etenkin yhtiön vanhemmista elokuvista, hankinta ei ole turha. Jos etsii kuitenkin yhtiön yleishistoriikkia laajemmalta aikakaudelta, suosittelen kääntymään jonkin muun kirjan puoleen. Tämän ensilaitoksen hinta huikentelee pahimmillaan jopa 150 eurossa (itse sain omani kympillä), joten kannattaa tarkkailla hintojen vaihtelua.

Kuvitus: Kirja on täynnä arkistovalokuvia, still-kuvia elokuvista sekä luonnoksia. Kirjan yleisulkoasu on selkeä, miellyttävä sekä viihdyttävä, ja kuvien määrä kattaa noin puolet teoksesta. Tekstin ja kuvien asettelu on järkevää ja sulavaa. Pelkästään kuvien vuoksi en tätä teosta kuitenkaan hankkisi: painolaatu ja värien asettuminen ei ole parasta mahdollista, ja tarkemmin havainnollistavia luonnoksia löytyy uudemmistakin kokoomateoksista.


Muuta mainitsemisen arvoista: 1950-luvun ilmapiiri lyö viimeistään siinä vaiheessa vastoin kasvoja, kun kirja kertoo, etteivät naishahmot voi olla hauskoja, ja esittää, että miehet ja naiset tekevät luonnollisesti erityyppisiä töitä - naisille sopivat etenkin kärsivällisyyttä ja hienovaraisuutta vaativat tehtävät.

Yleisarvosana: ****/5



Bob Thomas
Disney's Art of Animation: From Mickey Mouse to Beauty and the Beast
Hyperion, 1991 (Hologrammikansi)
New York
208 sivua

Konteksti: 1980-luvun loppuun mennessä ajateltiin, että Disney oli menettänyt otteensa lopullisesti. Osoituksena tästä pidettiin sitä, että ensi kertaa muiden yhtiöiden animaatioelokuvat kiilasivat merkittävällä tavalla Disneyn ohitse suosiossa ja lipputuloissa. Esimerkkeinä voisin mainita vaikkapa kassamagneetit Fievel matkalla Amerikkaan (1986) ja Maa aikojen alussa (1988). (Molemmat muuten ohjasi ex-Disney-animaattori Don Bluth). Tämä siis kunnes Disneyllä keksittiin yhdistää animaatioelokuvia näyttäviin Broadway-musikaaleihin sekä hienovaraisempaan estetiikkaan, joka tunnusteli kaikuja 40- ja 50-lukujen kultakausilta. Ensimmäinen uuden polven elokuva, Pieni Merenneito (1989) käynnisti sittemmin Disney-renessanssina tunnetun aikakauden. Vuoden 1990 "välielokuvan" (Bernard ja Bianca Australiassa, ensimmäinen Disney-jatko-osa, joka istutettiin osaksi klassikkokaanonia) jälkeen vuorossa oli Kaunotar ja hirviö (1991), joka hurmasi yleisön ja kriitikot. Palkittussa elokuvassa hyödynnettiin muun muassa poikkeuksellisia tietokone-efektejä ja sitä pidettiin ennennäkemättömänä animaation historiassa samalla tavalla kuin Ruususta aikoinaan. Elokuvan menestyksen johdosta Disney-tuotteistus nousi uuteen uskoon - tästä johtuen myös Thomasin tietokirja sai ansaitusti uuden, päivitetyn laitoksensa.



Sisältö: Päivitetty laitos koostuu kaiken kaikkiaan kymmenestä kappaleesta. Näistä ensimmäinen on omistettu Mikki Hiirelle, toinen animaation historialle, kolmas Walt Disneyn ensiaskelille yrittäjänä ennen Mikin "syntymää", neljäs Hassunkurisille sinfonioille ja yhtiön menestyksekkäille lyhytelokuville, viides Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvalle (1937), kuudennessa luvussa käsitellään yhtiön toisen maailmansodan aikoihin julkaistuja kokopitkiä elokuvia, seitsemännessä käsitellään sodanjälkeisiä ja viimeisiä Disneyn elinaikana julkaistuja elokuvia, kahdeksannessa kappaleessa esitellään Waltin kuoleman jälkeen julkaistuja elokuvia aina Bernardin ja Biancan australianseikkailuun asti. Hieman jälkeen puolenvälin kirjassa alkaa Kaunotar ja hirviö -osa. Kaksi viimeistä kappaletta käsittelevät yksinomaan Kaunottaren ja hirviön muotoutumista legendasta animaatioelokuvaksi.



Ansiot tutkimuslähteenä: Tämä teos on otteeltaan huomattavasti ammattimaisempi kuin aikaisempi, välittömältä tuntunut (ja jopa lipsahteleva) keskusteluteos. Tiedon esittelytapaa on hiottu mainosmaisesta toteavaksi ja nyt mukana on paljon laajemmin informaatiota studion ja etenkin Mikki Hiiren historiasta. Aikaisemman ajan seksismi on myös pyyhkäisty maton alle. Harmillisesti tekninen osuus animaation varhaisesta rakentumisesta on lähes kokonaan poistettu. Pelkkänä historiikkina teoksen alkupuoli jää varsin pintapuoliseksi selonteoksi ilman konkreettista havainnollistamista. Kappaleissa esitellään aihealueet selkeästi ja jouhevasti, mutta tarjottu tieto on luonteeltaan sellaista, että siihen pääsisi käsiksi myös muista lähteistä. Toisaalta kirja ei muuta esitäkään: jo otsikointisivulla puhutaan alkuun perehdyttävästä 'welcome bookista'. Todellisessa tiedonjanossani kääntyisin siis jonkin toisen teoksen puoleen. Eri elokuvien tuotantoprosessit on nyt tiivistetty sivun tai parin mittaisiksi yhteenvedoiksi, mikä ei mielestäni anna riittävän syvällistä kuvaa studion elokuvista tai niiden rakentumisesta. Kaunotar ja hirviö -osa piristää lukijaa ja tarjoaa haastatteluineen ja monipuolisine kuvituksineen edes jonkin verran analyyttisempaa lähestymistapaa.


  
Ansiot keräilykohteena: Disney-aiheisena tietokirjana tämä ei ole enää kovinkaan uraauurtava, eikä kirja ole edes harvinainen. Ehkä uuden Kaunotar ja hirviö -live-action-filmatisoinnin (2017) johdosta joku voisi kiinnostua tästäkin.

Kuvitus: Kirjan kuvanlaadussa ei ole mitään moittimista, luonnostenkin nyanssit erottuvat nyt erinomaisesti. Kuvia on huomattavasti enemmän kuin ensiversiossa, mutta niiden asettelu on paikoin sekava. Kirjan aukeamat avautuvat usein kuin sanomalehti: kummallakin laidalla on oma ohut palstansa, ja pääteksti juoksee keskellä. Yllättäen kuvien kuvatekstit tarjoavat teoksen mielenkiintoisimman annin. Niihin on paikoin upotettu vähemmän tunnistettuja tietoiskuja, muistiinpanoja animaattoreiden kokouksista tai muuta kiehtovaa. 

Yleisarvosana: ***/5 



Bob Thomas
Disney's Art of Animation: From Mickey Mouse to Hercules
Hyperion, 1997 (Hologrammikansi)
New York
224 sivua

Konteksti: Disney-renessanssin katsotaan yltäneen aina Tarzaniin (1999) asti. Koska vuosikymmen on pitkä aika ja sen mittaan Disney viimeistään kasvoi maailman mahtavimmaksi viihdeimperiumiksi, on luonnollista, että oheistuotebisnes pysyi kuumana, ja jälleen kerran tämä teos tarvitsi uuden painoksen.



Sisältö: Kolmas päivitetty laitos koostuu yhdestatoista kappaleesta. Kappaleet 1-8 ovat identtisiä edellisen kirjan kanssa. Yhdeksäs kappale on omistettu Disney-renessanssille. Mukana on muutaman sivun tiivistelmä aikaisemman teoksen Kaunotar ja hirviö -kokonaisuudesta, ja sen jälkeen luvassa ovat ilahduttavasti useamman sivun esittelyt Aladdinista (1992), Leijonakuninkaasta (1994), Pocahontasista (1995), Notre Damen kellonsoittajasta (1996) ja - klassikoita tai ei - mukaan mahtuvat myös iki-ihana Painajainen ennen joulua (1993) sekä Toy Story (1995). Hirveän syvälle eivät nämäkään luotaukset mene, vaikka niille onkin myönnetty nyt lisää pituutta. Jälleen hieman jälkeen puolenvälin teoksessa alkaa kahdesta viimeisestä kappaleesta koostuva toinen osa, joka paneutuu Herculesin tuotantovaiheisiin. Liekö aikaisempi kirja saanut palautetta, sillä nyt "erikoisemmistakin" rooleista vastaavat tekijät (esimerkiksi art director, production styling) saavat näyttävästi nimensä esiin otsikoinneissa. Näin myös ne tekijät, joiden merkitystä tavallinen tallaaja ei aina pane merkille elokuvien rakentumisessa, saavat tilaisuuden kertoa työstään. Samaa oli toki aikaisemmassa teoksessa, mutta nyt alleviivataan konkreettisemmin, kuka todella puhuu. Tämä on mielestäni hyvä suunta.



Ansiot tutkimuslähteenä: Olen pitkälti samoilla linjoilla kuin edellisenkin teoksen kohdalla, sillä versiot ovat toisiinsa nähden sen verran samanlaisia. Laadultaan Hercules-osuus ja Kaunotar ja hirviö -kokonaisuus eivät juuri poikkea toisistaan: ne ovat värikylläisiä ja kaunista katseltavaa, mutta pohdintaa ei juuri löydy.



Ansiot keräilykohteena: Samaa kuin edellisessä - tätä voisi suositella Hercules-intoilijalle, mutta muuten jo perustason Disney-tietäjälle lukukokemus jää verrattain kylmäksi.

Kuvitus: Niin ikään samaa kuin edellä. Hercules -osiossa, kuten Kaunotar ja hirviö -kokonaisuudessa on varsin kiinnostavia storyboard-esimerkkejä ja jonkin verran simulointia cgi-animoinnista, unohtamatta konseptitaidetta. Nämä kertovat enemmän elokuvan syntyvaiheista kuin yksittäiset still-kuvat. 

Yleisarvosana: ***/5 

Kaikkiin näihin teoksiin sisältyy lopuksi myös lyhyehkö animaatioalan termistö. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti