tiistai 16. helmikuuta 2016

Haukku-lehti 8/1975

Tähän väliin hauska katsaus historiaan. En tiedä, kuinka moni muu itseni lisäksi mietti lapsena, että olisipa Hevoshullu-lehdestä (eli ruotsalaisen Min Häst -lehden sisarlehdestä) olemassa eräänlainen "koiraversio", jossa koira-aiheisten tietoiskujen lisäksi olisi tietenkin koira-aiheisia sarjakuvia. No, arvatkaapa mitä! Sellainen lehti oli todella olemassa!



1972 perustetun Min Hästin suosion siivittämänä 70-luvulla lanseerattiin myös vastaavanlainen versio koiraihmisille, Min Hund. Min Hund -lehti ilmestyi Suomessa nimellä Haukku. Haukkuun taiteilleen sarjakuvapiirtäjä Kari Leppäsen mukaan koiralehti myi Suomessa hyvin, mutta ei osoittautunut Ruotsissa yhtä kannattavaksi, joten se lopetettiin kokonaan jo parin vuoden julkaisun jälkeen. Kaiken kaikkiaan Suomessa ilmestyi 9 numeroa vuonna 1974 ja 12 numeroa vuonna 1975. Näitä lehtiä voi metsästää esimerkiksi antikvariaateista tai huuto.netistä, jos keräily kiinnostaa.



Jo ensilukemalta Haukku on hyvin sympaattinen. Numeron 8/1975 teemana ovat palveluskoirat. Vaikka mukaan mahtuu myös huumoria (kuten ylläoleva juttu saksanpaimenkoira Suzista), lehden ote on vielä nykyajan mittapuussakin hyvin ajankohtainen. "Palveluskoira ei ole yksinomaan seurakoira, vaan sen on saatava tehdä myös työtä menestyäkseen ja viihtyäkseen. Missään nimessä ei pidä hankkia palveluskoiraa silmät ummessa pelkäksi lemmikiksi." Itse artikkelissa kerrotaan esimerkiksi saksanpaimenkoirista, collieista ja belgianpaimenkoirista - etualalla komeilevat myös vanhat suosikit, suursnautseri, rottweiler ja dobermanni, jotka nykyään ovat hävinneet kisariveistä pitkälti bordercollien kasvaneen suosion vuoksi. Hyssyttelyn sijaan varoitusten sävy on tuima ja ehdoton. (Olisi mielenkiintoista lukea myös tuon ajan koirankoulutusmetodeista.)  "Valitettavasti monet palveluskoirat joutuvat vääriin käsiin. Tällöin koirasta saattaa kehittyä niin sietämätön, että omistajaa on vaihdettava tai koko eläin lopetettava!" Lisänä lehden takakannesta löytyy esittely kiharakarvaisesta noutajasta osana keräilykuvasarjaa. 



Näin lehtialan työntekijänä minua jaksavat naurattaa ihanat entisajan lupaukset. "Palautamme kuvan Sinulle niin pian kuin se on julkaistu, tosin vasta muutaman kuukauden kuluttua, mutta silloin aivan varmasti", opastetaan lukijoiden kuvia esittelevällä palstalla. "Vastauksen julkaiseminen saattaa kestää useita kuukausia, joten kiireellisessä tapauksessa sinun on viisainta viedä sairas haukkusi eläinlääkärille", muistutetaan eläinlääkäripalstalla. Nykyisin taas kaikki on niin sähköistettyä, puhumattakaan julkaisunopeudesta. Mutta voisin vaikka vannoa, etten ole muuten eläissäni nähnyt yhtä komeaa eläinlääkäriä! Myös pääkirjoituksen neuvo opas- ja poliisikoirien kouluttamisesta kiinnostuneelle Anulle (heti kansikuvan alla) tuntui erikoiselta ja hyvin aikaa henkivältä. Nykyisin tuo tieto ehdittäisiin googlettamaan jo moneen kertaan, ennen kuin tarvitsisi edes vaivautua kysymään muualta. Toimittajiin varmaan luotettiin myös enemmän, kerta yhteystietojen metsästys laskettiin juuri heidän harteilleen.



Lehteen mahtuu lisäksi lukijoiden piirustuksia, ristikko, kirjeenvaihtopalsta, novelli ja lukuisia neuvoja koirien käsittelystä. "Jos koirasi joutuu tappeluun, sinun on ennen kaikkea pysyttävä rauhallisena. Jos käyttäydyt hätiköiden, koirista tappelun jatkaminen saattaa tuntua oikein hauskalta. Älä korota ääntäsi! Jos tappelu on päässyt alkamaan, annat koirille huutamalla vain uutta puhtia." Yrittääpä joku lukijapalstalla (osuvasti nimeltään Lyhtypylvään juurelta) ostaakin koiranpennun - "rodulla ei ole väliä, saa olla vaikka sekarotuinen". Hauskinta lystiä tarjoilee kuitenkin erittäin kärjistetty sarjakuva siitä, miten voi käydä, kun koiranpennun ostaa epämääräisistä oloista tarkistamatta sen taustoja. Näytin juttua Nottellekin, mutta se ei korvaansa lotkauttanut. Oli varmaan hieman liikaa draamaa.

3 kommenttia:

  1. Ooh! Hieno juttu! Olen itsekin ihmetellyt kuinka näin koirahullussa maassa ei ole julkaistu nuorille Hevoshullun kaltaista lehteä. Heppahulluille esiteineille on peräti kolme, ellei enemmänkin lehtiä, Hevoshullu, Villivarsa ja Penny Girl. Kaiken lisäksi Pollux -hevoskerho. Voi miten onnellinen olisin lapsena ollut jos olisi ollut Polluxin kaltainen koirakerho! Luulisi Suomessa olevan yhtä maanisia koirahulluja.
    Nuo sarjakuvat kiinnostavat eniten ja tulen metsästämään näitä lehtiä. Kiinnostaisi ketkä piirsivät näitä sarjiksia, esimerkkisi ei näytä tutulta, mutta olisikohan mukana ollut samoja piirtäjiä kuin Hevoshullussa?

    VastaaPoista
  2. Sanopa muuta! Varsinkin kun ne Pollux-kerhon kirjatkin olivat, noh, melkoista amatöörihuttua, joten moiset teokset olisi aika helposti muuntanut koirakertomuksiksi. :D Ja varmaan niistä Kiinasta tuotettujen halpishevosenhoitotuotteiden sijaan olisi voinut näppärästi kysellä myös koiriin liittyvää. Ja ta-daa, koirakerho olisi ollut valmis!
    Minä en piirtäjistä osaa sanoa muita varmuudella kuin tuon Kari "Oscar" Leppäsen sekä Veikko "Joonas" Savolaisen, jotka olisivat piirtäneet sarjakuvia sekä Hevoshulluun että Haukkuun tuolloin 70-luvulla.
    http://karileppanencomics.fi/httpdocs/finnish%20other%20comics%20of%20ktl.htm

    VastaaPoista
  3. Suomessa on muuten julkaistu muutakin lasten/nuorten koiralehteä kuin Haukkua. Nimittäin Koirafanitus-niminen lehti ilmestyi 2009-2014. Siinä oli rotuesittelyjä, tositarinoita, novelleja, sarjakuvia, tehtäviä, keräilykuvia ja kaksipuoleinen paksulle paperille painettu kokoaukeaman juliste joka numerossa.

    VastaaPoista