perjantai 24. heinäkuuta 2015

Viidakkokirja (Graphic Revolve, sarjakuva)


The Jungle Book, 2010
tarina: Rudyard Kipling, Carl Bowen
kuvitus: Gerardo Sandoval
Graphic Revolve (Stone Arch Books)

Graphic Revolven Viidakkokirja oli minulle pettymys. Vaikka Uljaan Mustan pulju käsitteli kohtalaisen hyvin, Viidakkokirja on jo ihan liian syvällinen teos, jotta sen voisi näin hätäisesti teutaroiden käydä kunnialla läpi. Lopputulos on todella lapsellinen, ja kaiken kruunaavat lopun kysymykset, joissa yhdessä pohdiskellaan sitä hetkeä, kun Mowgli huijasi dholet hyppäämään alas kalliolta. Onko toisten huijaaminen oikein vai ei? Onko tämä kysymys jokseenkin epäolennainen vai ei?



Sarjakuva käy läpi Mowgli saagan pääpiirteissään - eli kaikki kolme tarinaa Ensimmäisestä Viidakkokirjasta, ja lopuksi vielä vilkaistaan niitä punaisia koiria. Carl Bowenin käsikirjoitus on auttamattoman yksinkertainen, ja tarinaan on haastava päästä kunnolla sisään, ellei sitten satu olemaan pieni lapsi. Sarjakuvan ulkomuotokaan ei tunnu kiehtovalta - esimerkiksi kannen kuva voimakkaasta soturista laimenee varsin nopeasti, kun Mowglille puetaan jonninmoiset teinikuteet niskaan (yllä). Myöhemmin poika kirmaa revenneissä reisitaskuhousuissa. Taustat ovat pitkälti tylsiä, yksivärisiä blurreja, joiden tekeminen on varmaan ollut erityisen aikaasäästävää. 



Hahmot ovat omasta mielestäni erikoisella tavalla suunniteltuja. Esimerkiksi Bagheera näyttää toistuvasti raivokkaalta sarjamurhaajalta, eikä pantterin ilme tunnu pehmenevän edes kohtauksissa, joissa kaivattaisiin lempeyttä. Muut hahmot on taas piirretty niin kulmikkaaksi ja kalliomaisiksi, että mieleen tulee vähintäänkin Pääsiäissaaren patsaat tai Onix -pokémon. Toisinaan joka suuntaan levähtäneet ilmeet muistuttavat lähinnä trollauksesta roar -äänitehosteineen. Mowglia lukuunottamatta kehenkään ei päästä tutustumaan kunnolla pintaraapaisua pidemmälle.



Teos synkkenee jonkin verran loppua kohden, kun Mowgli varttuu, ja pääsee tahrimaan kätensä verellä. Tunnelmanmuutos onkin ainoa, joka teoksessa on osattu luoda tasapainoisesti, sillä kaikkihan me katkeroidumme kuin vanhenemme, heh. Loppuratkaisu jätetään avonaiseksi, eikä tarina kerro, palaako Mowgli ihmisten pariin vai jääkö viidakkoon (vaan sen sijaan lukijaa kehotetaan kirjoittamaan ratkaisu itse). Loppuun on vielä lisätty Kiplingin runo viidakon laista kokonaisuudessaan, ettei se jää epäselväksi. Pidin kieltämättä enemmän Campfiren tyylistä, jossa tämä oli upotettu itse sarjakuvaan. Nyt sarjakuva on ikään kuin vedetty liian kauas kirjan maailmasta ja esitellään turhan paljon omana teoksenaan. Nopea ja ponneton lukuelämys.

**/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti