perjantai 17. heinäkuuta 2015

Viidakkokirja (Campfire, sarjakuva)



The Jungle Book, 2011
tarina: Rudyard Kipling, Dan Johnson
kuvitus: Amit Tayal
julkaisija: Campfire, New Delhi

Kun sain tämän sarjakuvan käsiini, olin haljeta hämmästyksestä. Se oli yksinkertaisesti niin hieno, kerrassaan aivan upeaa katseltavaa. Yritin hehkuttaa teosta sosiologiaa opiskelevalle kämppikselleni, mutta tämä vain tyytyi kohauttamaan olkiaan, että kumma, jos joku vielä tässä iässä lukee sarjakuvia ja peräti innostuu niistä noin paljon. No, se ei minun iloitsemistani häirinnyt. Tämä sovitus on siis intialaisen Campfire -puljun tuotantoa, jonka Erämaan kutsu -sarjakuvan arvostelin maaliskuussa. Jo tuolloin kiinnitin huomiota kustantamon laadukkaaseen kuvitukseen, puhuttelevaan väritykseen ja hienoon painojälkeen, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan. En silti epäröinyt, kun sain tietää, että yritys oli tehnyt oman versionsa myös Kiplingin kirjasta. Tässä sarjakuvassa kaikki onkin onnistuneesti kohdallaan, alkaen upealla kannella määrätietoisesta, mutta kasvottomasta viidakkopojasta, joka pitkin askelin tempoo syvemmälle tiheikköön. Hahmon anonymiteetti paitsi herättää mysteerinhakuisen mielenkiinnon, myös antaa vaikutelman, että kuka tahansa pieni poika tai tyttö voisi kuvitella itsensä hänen paikalleen, villieläinten keskelle. Runsas vehreys ja salaperäiset heijastukset luovat rehevää alkutunnelmaa viidakon rikkaalle kertomukselle. 




Kuvittaja Amit Tayal aloitti uransa animaattorina, mikä suorastaan huokuu läpi piirroksista. Vaikka kyse on still-kuvista, yksikään eläin ei vaikuta pysähtyneeltä, vaan tuntuu suorastaan, kuin ne rynnisivät ruutujen läpi vapaasti poukkoillen kohti katsojaa. Paneelien käyttö on jokseenkin panoraamamaista, eli utuiset taustat saavat runsaasti tilaa. Veltohko tilankäyttö sopii erinomaisesti sarjakuvan unenomaiseen, pehmoisilla sävyillä ja varjoilla leikittelevään kiehtovaan tyyliin, jossa melkein joka katveessa häilyy salaperäinen, siveltimenmittainen yksityiskohta. Hämärä, arvaamaton ympäristö suorastaan imartelee särmikkäitä hahmoja, jotka vastaavasti ovat teräväpiirteisiä, pitkänaamaisia ja tuimakatseisia, raa'an ympäristönsä kovettamia taistelijoita. Hahmojen persoonat luodaan pienin elein: esimerkiksi Akelaa kuvataan suoraselkäisellä ryhdillä, Shere Khanin katkeruus välittyy hänen pääkoppaan uppoavista synkistä silmistään. Hahmot ovat enimmäkseen realistisia, mutta äärimmäisen taiteellisia, paikoin kuin pysäyttäviä maalauksia.




Sarjakuvan perspektiivi on useaan otteeseen rakennettu niin, kuin lukija kirjaimellisesti kurkistaisi viidakon syvyyksiin. Tarina itsessään on lähes muuttamaton: mukana nähdään melkein kaikki Mowgli -saagaan liittyvät tarinat vähintään lyriikan muodossa ja rakastettavan vanhahtava, Kiplingin tuttu kieli valuu puhekuplia pitkin. Onpa jokunen runo nostettu erikseen aivan huomion keskipisteeksi. Vakavamielistä tekstiä on paljon, eikä sarjakuvaa lukaista hetkessä, mutta tämä ei haittaa piirun vertaa, vaan päin vastoin imee vaikuttunutta lukijaa aina vain tiukemmin kohti itseään. Synkkä, Kiplingille erittäin uskollinen, tummasävyinen kerronta on todella hienosti jäsennelty ja artikuloitu, ja tukee henkeäsalpaavaa, rajua ja peittelemätöntä kuvitustaan. Mitään ei ole liikaa tai liian vähän. Tämä sarjakuva on ensiluokkainen esimerkki myös siitä, miten paljon väreillä ja sommittelulla voi saada aikaan.




Ainoastaan mukana tuleva pystysuora juliste on hieman hupsu, mutta senhän voi jättää suosiolla albumin väliin. Muutoin on varmasti vaikeaa tehdä tätä teosta päihittävää sarjakuvasovitusta Kiplingin Viidakkokirjasta. En tiedä, meneekö tämä sitten jo ylianalysoinnin puolelle, mutta mielessä herää ainoastaan yksi toteamus - missäpä muualla osattaisiin yhtä taidokkaasti ja uskottavasti kuvittaa Intiaan sijoittuvaa kertomusta, kuin tietysti Intiassa itsessään. Pitääpä alkaa tosissaan selaamaan, mitä muuta lumoavaa Campfirella on tarjottavanaan.



*****/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti