sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Top 10: Animaatiot

Vaikka periaatteessa vierastan asioiden luettelointia paremmuusjärjestykseen, pidän silti suunnattomasti listojen tekemisestä. Kerta tutkimukseni on edistynyt jo näinkin pitkälle, tässä vaiheessa olisi hauska hieman valottaa, mitkä oikeastaan ovat omia suosikkejani animaation saralla.

1. WOLF'S RAIN (2003)


Mikä: Neljä sukupuuttoon kuolleeksi luultua sutta harhailee scifiutopiassa yrittäen löytää reittiä paratiisiin kuunkukan viitoittamalla tiellä.
Miksi: Katsoin Wolf's Rainin ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana. En ymmärtänyt siitä puoliakaan, mutta sarja teki silti suurenmoisen vaikutuksen. Sarja on kuin moderni satu: kuvankaunis ja myyttinen, kiihkeä ja raivokas. Se kysyy sinisilmäistä uskoa legendoihin mutta säilyttää häivähdyksen karkeaa itseironiaa, mikä käy ilmi etenkin yllättävässä, katkeransuloisessa loppuratkaisussa. Päähenkilöt ovat erittäin karismaattisia ja persoonallisia, animen ulkoasu hienostunut, juoni on monimutkainen, mutta kypsä ja kriittinen, kiehtova ja antoisa. Erillisen kiitoksensa ansaitsee uskomattoman ihanasti polveileva soundtrack (Yoko Kanno ja tällä hetkellä Michael Monroen bändissä soittava Steve Conte), joka ei tyydy ainoastaan maalailemaan tarunhohtoisia maisemia, vaan kertoo myös koneistetusta sodasta. Sarjan ainoa iso miinus on neljä tympeää täytejaksoa, jotka tosin rukattiin silloisen sars-uhan aiheuttaman pakon edessä.
Fangirl merchandise: Omistan koko sarjan dvd-boksilla ja lisäksi minulla on siitä sovitetun mangan molemmat osat. Haaveilen, että joku päivä minulla olisi myös fyysiset kopiot sarjan soundtrack-cd:istä, custom-pehmolelu Toboesta, ja joku valtava custom-taidejuliste seinällä kehyksissä. Myös Toshihiro Kawamoton taidekirja olisi ässä.

2. KAUKAMETSÄN PAKOLAISET (1993-1995)


Mikä: Joukko erilaisia metsäneläimiä joutuu pakenemaan ihmisten tuhoamasta kotimetsästään ja päätyy luonnonsuojelualueelle, jonne asettautuminen taas tuo omat ongelmansa.
Miksi: Sarja oli ehdottomasti lapsuuteni ylivoimaisia tv-suosikkeja. Vielä aikuisenakin minua puhuttelee sen tumma ja rehellinen sävy, jossa näytetään jokseenkin aidossa valossa villieläimen luonnossa elämisen raadollisuus. Nykyisin sarja luetaan yhdeksi ysärin kulttisarjoista, jotka 'traumatisoivat' lapsia väkivallalla. Pötypuhetta: väkivalta sidottiin yleensä saumattomasti yhteen luonnonsuojelua tukevien viestien kanssa, kuten esimerkiksi näyttämällä, mitä nykyisin kielletyssä ketunmetsästyksessä oikeasti tapahtuu. Lempijaksojani ovat edelleen 1x08 Friends in Need, joka näyttää tämän edellämainitun selkkauksen, sekä 2x26 Reconciliation, jossa suosikkihenkilöni Rohkea heittää henkensä. Tietenkään sitä ei ikinä haluaisi henkilökaartin parhaimmistolle sattuvan mitään pahaa, mutta jo lapsena oivalsin, että joskus se oli draamankaaren eeppisyyden kannalta täysin välttämätöntä, ja tämä onkin yksi parhaiten kirjoitettuja lastensarjoja koskaan.
Virittäydy tunnelmaan: Muistelemalla järkyttyneenä, kuinka sarja tappoi henkilöitä kuin nykyinen Game of Thrones konsanaan (ja tästäkin itseasiassa puuttuu kohtaus, jossa Arpinaaman poikaset ammutaan kanavarkaissa) tai saamalla kylmät väreet lopputunnusmusiikista.
Fangirl merchandise: Minulla on koko sarja dvd-boksilla sekä Colin Dannin kirjoittama alkuperäinen kirjasarja englanniksi, kaikki osat 1-8. Omistan myös sarjan virallisen Kettu -pehmolelun vuodelta 1993, jonka sain pari vuotta sitten naurettavaan viiden punnan hintaan. Nykyisin hinnat ovat ikävä kyllä hilautuneet todella kauas miellyttävän keräilyn rajoista. Omistan myös kuusi kappaletta sarjan Hornby-figuureista (yht. 24 kpl): Ketun, Naaraan, Mäyrän, Kärpän, Pöllön ja Bullyn. Yhteen aikaan olin kovastikin kiinnostunut aloittamaan sarjaan liittyvien lehtien keräilyn, vaikka en koskaan saanutkaan sitä aikaiseksi, ja figuurikokoelma olisi joskus hauska saada täydeksi.

3. PRINSESSA MONONOKE (1997)


Mikä: Susijumalan ottotytär San taistelee kiivaasti metsän tuhoutumista vastaan ja saa avukseen demonin riivaaman, Emishi-heimon viimeisen prinssin Ashitakan.
Miksi: Näin elokuvan ensi kertaa viitisen vuotta sitten. Välittömästi huomioni kiinnittyi sen upeaan kuvitukseen, joka todella sai metsänkin hengittämään, ja susiprinsessa Sanista tuli luonnollisesti yksi roolimalleistani. Tarina tuntuu löyhästi perustuvan Kiplingin kansainvälisesti tunnetuksi tehtyyn myyttiin, jossa lapsen kasvattavat sudet. Elokuva on pelottava, mutta kohtalaisen hidastempoinen tuumailija, se vaatii tietyntasoista keskittymistä, jotta siihen pääsee imeytymään täydellisesti mukaan. Mononoke nivoo yhteen menneen fantasian ja nykyhetken huolen metsien tuhoutumisesta, asettaen jumalat hetkellisesti ihmisten korkeudelle. Hieman paikkaamattomia, kyseenalaisia aukkoja tarina jättää katsojan kummastelemaan, mutta kokonaisuutena tämä on sekä ohjaaja Hayao Miyazakin että säveltäjä Joe Hisaishin cv:n kirkkaimpia tähtiä. 
Virittäydy tunnelmaan: Tutustumalla 10 faktaan Prinsessa Mononokesta tai ihastelemalla konserttitaltiointia.
Fangirl merchandise: Elokuva dvd:llä, viisiosainen cine-manga. Minulla on myös kodama-aiheinen tatuointi kyynärpään lähettyvillä.

  
4. ERÄMAAN KUTSU (1981)


Mikä: Animesovitus Jack Londonin klassikkoteoksesta, jossa koira Buck varastetaan ja kyyditetään Klondikeen vetokoiraksi kultaryntäyksen aikaan, ja tämän villit vaistot heräävät hiljalleen eloon.
Miksi: Tämä on toinen niistä elokuvista, jotka sydämessäni muistuttavat minua eniten kotiseudusta. Lapsena suurin unelmani oli matkustaa pohjoiseen, Alaskaan. Äitini oli tukehtua nauruunsa ja yritti kovasti selittää, että asuessamme napapiirillä käytännössä puolet Alaskasta oli meistä katsottuna etelässä. Huskyvaljakoista intensiivisesti yhä haaveillessani seuraavaksi esitinkin, että no sitten lähdetään Grönlantiin. Järkyttyneenä äiti vei minut lähimmälle lyhyelle turistivaljakkoajelulle todistaakseen, että meillä on ihan riittävän karua, jylhää ja ennen kaikkea kylmää. Tähän elokuvaan ja Kaukametsän pakolaisten kettuihin perustin käytännössä kaikki lapsuuden roolileikkini. Yksinkertainen ja vähän nuhjuinenkin teos, mutta silti hienoin ja legendaarisin sovitus upeasta kirjasta.
Virittäydy tunnelmaan: Katsomalla koko elokuvan YouTubesta.
Fangirl merchandise: Suomi-vhs, ruotsi-dvd, englanninkielinen vhs-rippi.

5. RUOHOMETSÄN KANSA (1978)


Mikä: Villikaniinit aavistavat pesintäalueensa muuttuvan verilammikoksi eli rakennustyömaaksi ja lähtevät pakoon haaveenaan perustaa uusi yhdyskunta.
Miksi: Luin Richard Adamsin esikoisteoksen Ruohometsän kansa ensi kerran 8-vuotiaana. Vielä edelleen tämä kirja kuuluu ehdottomiin suosikkeihini, sen hienostunut kielenkäyttö, viittaukset kirjallisuuden klassikoihin sekä täydelliseksi jalostunut fantasiasävytteinen, jopa hengellisen ulottuvuuden sisältävä tarinankerronta on vaikuttanut voimakkaasti myös nykyiseen kirjallisuusmakuuni. Luonnollisesti kun näin tämän elokuvan lapsena televisiosta, sydämeni oli pakahtua siitä tiedosta ja ilosta, että teos oli päätynyt myös animaatioksi. Martin Rosenin ohjaus ei tietysti yllä lähellekään alkuperäisen kirjan tasoa, mutta on onnistunut ylläpitämään sen kauhun ja jännityksen, jolla kaniiinien maailma pitää tiukasti otteessaan. Minä en todellakaan pelännyt tätä elokuvaa lapsena, vaikka olen kuullut tarinoita monien traumatisoitumisesta - sehän vain pitäytyi uskollisena alkuperäisteokselle, jonka julma, strateginen sotakuvaus oli kuin antiikin veriset tarut olisivat heränneet yhtäkkiä eloon. Tämä tarina myös aloitti rakkaussuhteeni Englantiin maana.
Fangirl merchandise: Alkuperäinen kirja suomeksi, englanniksi peräti kaksin kappalein: Puffinin tavallinen painos ja Oneworldin viimevuotinen taidonnäyte Aldo Gallin 40-vuotisjuhlakuvituksella. Minulta löytyy myös kirjan jatko-osa, Tales from Watership Down, englanniksi, sekä Richard Adamsin ja Martin Rosenin yhteistyössä kokoama englanninkielinen kirja elokuvan screenshoteista. Minulla on itse elokuva dvd:llä sekä boksi sisältäen Rosenin 90-luvun lopulla tuottaman uudemman, 39-osaisen Watership Down -tv-sarjan. Omistan tästä 90-luvun sarjasta inspiroituneen ison Fiver-pehmolelun. Minulla on myös tatuointi oikeassa kädessä, joka perustuu elokuvan kuvaukseen Inlén mustasta kaniinista, sekä Ruohometsän kansa -aiheinen kaulakoru.  


6. MULAN (1998)


Mikä: Kiinalaiseen legendaan perustuvassa elokuvassa urhea nuori nainen lähtee isänsä puolesta sotaan hunneja vastaan, tuoden perheellensä kunniaa ja pelastaen samalla koko maan päätymättä naimisiin.  
Miksi: Lapsena en koskaan välittänyt katsoa Disneyn prinsessaelokuvia, ainoastaan niitä kokoillan elokuvia, joiden pääosassa olivat eläimet. Mulan oli kuitenkin poikkeus - vielä tuolloin en osannut nimetä tälle varsinaista syytä, kunnes aikuisiässä tajusin, että Mulan oli käytännössä ainoa Disney-prinsessoista, joka ei tyytynyt passiiviseen prinssista haaveksimiseen ja odotteluun, vaan oikeasti tekikin jotain. Ja voi pojat kuinka isosti tekikin! Mulan on voimaelokuva, jonka katson aina, kun tarvitsen kannustusta. Se on äärimmäisen hauska ja rehevä, eikä mikään voita sitä mielihyvää, kun Mulan osoittautuu kaikista taitavimmaksi sotilaaksi, vaikka siinä tunnetuimmassa laulussakin kehotetaankin tulemaan mieheksi. Nimenomaan naisellisista nokkeluuttaan hyödyksi käyttäen, Mulanista tulee ovelin, maineikkain, rohkein hunnisotaan osallistuja, ja tällä kaikella hän todistaa suvulleen olevansa oikeasti jotain, vaikka ei naimisiin meinaa päästäkään (mikä Mulanin kontekstissa on ainoa elämänuran vaihtoehto ja sosiaalisesti arvostettava asia naiselle). Kuka tahansa, joka kokee olonsa ahdistuneeksi perheensä loppumattomien odotuksien ja vaatimuksien keskellä, voi tätä elokuvaa katsomalla oppia syleilemään omia kykyjään ja sitä mukaa saada rohkeutta häpäistä ilolla itsensä ja lehmänsä - sinä et tarvitse ketään muuta kuin itsesi toteamaan, että olet ainutlaatuinen.
Fangirl merchandise: Suomi-vhs, juhlajulkaisu-dvd, Khan -pehmolelu. Jossain vaiheessa aion hankkia lisää tietoa Mulanin historiallisesta hahmosta sekä kiinalaisen live action -elokuvan dvd:n. 

7. BALTO (1995)


Mikä: Balto, puoliksi koira ja puoliksi susi, pelastaa kurkkumätäepidemian kourissa kieriskelevän Nomen varmalta joukkokuolemalta tuomalla vasta-ainetta pitkän matkan päästä talven myrskysäässä.
Miksi: Balto on toinen niistä elokuvista, jotka yhdistän saumattomasti lumiseen lapsuuteeni Lapissa. Jo lapsena James Hornerin säveltämä korkealentoinen ja seikkailuhenkinen soundtrack, varsinkin Heritage of the Wolf -kappale, jonka nimen opin vasta aikuisena tuntemaan, vainosi minua usein. Nykyisin yhdistän sävellyksen ensimmäisen koirani kuolemaan, sillä kuuntelin sitä lukuisia kertoja surullisen lopetuksen jälkeen tehdäkseni kunniaa 'susiveljelle'. Balto on tasapainoinen, selkeästi Londonin perinteitä kunnioittava elokuva, tarina Buckin tapaan itsensä löytämisestä. Tosin jos elokuvaan ei liittyisi näin voimakasta nostalgialatausta, se ei välttämättä yltäisi kymmenen parhaimmistoon. Näin jälkeenpäin, vanhempana ja viisaampana, tuntuu vähän hupsulta valinnalta tehdä oikeasti olemassa olleesta koirasta koirasusi, ja lisäksi ylipäänsä idolisoida koiraa, joka todellisuudessa oli vain yksi nelijalkaisista, jotka auttoivat kuljettamaan seerumin ajoissa Nomeen.
Fangirl merchandise: Suomi-vhs, englanti-dvd. Lisäksi minulla on elokuvan kakkososan suomi-vhs, jonka jo pienenä tunnistin niin surkeaksi, että olen katsonut sen yhteensä ehkä kaksi kertaa. Sain kämppikseltäni lahjaksi viime jouluna tällaisen pienen kirjasen (kuvassa näkyy aikaisemmin mainitsemani Ruohometsän kansa -kaulakoru):

 
Yksi suurimmista aarteistani on myös valokuva silloin seitsemänkymppisestä mummostani 90-luvun puolivälissä New Yorkin keskuspuistossa, Balton patsaan edessä. Muistan, kun mummo lähetti kuvan reissustaan postissa ja menin aivan kertakaikkisen sekaisin - en ollut jotenkaan tajunnut että elokuvan tarina oli osittain tosi, tai että alussa näkyvä patsas oli oikeasti olemassa. Toisaalta, koska vuonna 1995 olin vain viisivuotias, ei suhteellisuudentajuni ehkä ollut vielä kehittynyt huippuunsa. Äitini teetti kuvasta suurennuksen, joka kehystettiin ja toisinaan sitten leikimme mummoni kanssa, että hän oli elokuvan 'isoäiti', opettaen minua ajamaan koiravaljakkoa. Koiria rakastava mummoni on nyt 90-vuotiaana edelleen hyvinvoiva ja ensisijaisen terävä. <3

8. WOLF CHILDREN (2012)


Mikä: Nuori yliopistossa opiskeleva neitonen rakastuu ihmisen muodossa kulkevaan suteen, nämä saavat kaksi lasta, jotka miehensä menetettyään nainen joutuu kasvattamaan yksinhuoltajana.
Miksi: Vaaditaan paljon, että tällä vuosikymmenellä todella rakastun uutuuselokuvaan. Onneksi Japanissa vielä ymmärretään tavallisen piirrostekniikan päälle, ja kuinka sen käyttäminen ei silti sulje pois tietokone-elementtien hyödyntämistä elokuvan ulkoasussa. Tämä elokuva on niin uskomattoman herkkä ja vilpitön, esteettinen, sanoinkuvaamattoman kaunis, että joka toinen kohtaus suorastaan joutuu pyyhkäisemään roskia silmäkulmastaan. Katsoin tämän yhdessä äitini kanssa (joka siis on minun vartuttuani säilyttänyt itsekin kiinnostuksen animaatioon taiteenmuotona) ja välittömästi sen jälkeen halusimme halata toisiamme. Niin voimakkaasti tässä kulminoituu äitiyden vastuu, siitä johtuvat uhraukset, onnistumisen ja epäonnistumisen tunteet. Erityisen hienoa on se, kuinka pitkän ajanjakson elokuva kattaa, tekemällä siitä todentuntuisen. Vaikka elokuva käyttääkin tainomaista suden hahmoa tehdäkseen tarinasta hieman fantasiamaisen, on helppo erottaa, mitä pinnan alla on todellisuudessa haluttu kertoa esimerkiksi arjen haasteista ja tavallisen elämän tavoittelemisesta. Koskettavin ja elämänmakuisin, aikuiseen makuun tehty piirroselokuva, minkä olen nähnyt vuosiin.
Fangirl merchandise: Toistaiseksi ainoastaan elokuvan dvd, mutta olen vakavissani harkinnut myös mangan ostamista, josta olen kuullut paljon hyvää.
 
9. HOPEANUOLI (1986)


Mikä: Yoshihiro Takahashin mangaan perustuvassa legendaarisessa animessa Hopeanuoli -niminen akita kokoaa villikoirat yhdistymään taisteluun hirviömäistä karhua vastaan.
Miksi: Hopeanuoli -fandomin suhteen olen erittäin myöhäisherännäinen. Toki katsoin sarjasta pätkiä jo lapsena kavereiden videoilta, mutta kokonaisuudessaan näin animen vasta 16-vuotiaana, jolloin olin menehtyä nauruun, jonka suomidubbaus minussa herätti. Ollessani pieni äitini katsoi tämän sarjan liian väkivaltaiseksi, että olisi voinut harkita sen ostamista minulle (toinen äidin censored -listalla oli piilokiroilua sisältävä Prätkähiiret, esimerkiksi Kaukametsän pakolaiset puolestaan oli 'aivan ihastuttava'). On vaikea sanoa Hopeanuolesta oikeastaan mitään uutta, niin kiihkeää kultti-ihailua sarja on Suomessa saanut osakseen. Siinä on taistelevia villikoiria ja tarina kerrotaan koirien näkökulmasta, mikä on aina mielenkiintoista, mutta ehkä kaikista viihdyttävintä antia ovat sarjan suorastaan överiksi kipuavat splatter-ominaisuudet, jotka toki ammentavat kaikunsa samuraikulttuurin historiasta. Kaikki viimeistellään kunnon lohikäärmeentappomusiikilla, jossa on jopa sankarihevielementtejä. Vähemmästäkin innostuu!
Fangirl merchandise: Koko sarja editoituna (metalliboksi) sekä leikkaamattomana dvd:llä. Varsinaisen mangasarjan 18 osaa, Meteor Gin -tietokirja, juliste, päähenkilön isään keskittyvä Riki -manga sekä sotureiden tarinoita tarkemmin valottavat Shin Gaiden 1-2 mangat.

10. MOWGLI'S BROTHERS (1976)


Mikä: Mestarianimaattori Chuck Jonesin tulkinta Rudyard Kiplingin klassikkokertomuksesta, jossa sudet adoptoivat Intian viidakoihin eksyneen pienen ihmislapsen.
Miksi: Tämä on ehdottomasti paras animaatioversio Viidakkokirjasta (tai oikeastaan tarinakokoelman ensimmäisestä tarinasta, josta animaatio on myös saanut nimensä). Tämä nauhoitettiin minulle lapsena todennäköisesti Ylen kanavilta, ja hämäränä muistikuvana väittäisin, että lyhytelokuva oli suomeksi dubattu. Katsoin tätä lukuisia kertoja, siinä missä Disneyn Viidakkokirja lähinnä keräsi pölyä hyllyssä. Aikuisena jouduin ihan googlaamaan, missä piirretyssä Shere Khan oli kuvattu valkoiseksi tiikeriksi, niin paljon minulla kihersi, kenen tekemä ja miltä vuodelta tämä teos oikein oli. Chuck Jones oli siis Warner Brosin animaattori, joka omasi niin voimakkaan taiteellisen vision, että lopulta päätti pystyttää oman studionsa. Tämä lyhytelokuva on erittäin mieleenpainuva varsinkin erikoisen, pelkistetyn värimaailmansa vuoksi. Animaatio todella leikittelee muodoilla ja kuvioilla, se on yhtäaikaisesti synkkä, eksoottinen ja lumoava, alkuperäiselle tarinalle uskollinen mutta silti miellyttävän omaperäinen kokonaisuus.
Fangirl merchandise: Rudyard Kiplingin Viidakkokirjat, suomeksi sekä englanniksi. 
 
KUNNIAMAININTA: NOSTALGIAN KAKSINKAMPPAILU

Jos minulta lapsena olisi kysytty lempianimaatioelokuvaani, olisin vaivalloisesti tuumaillut vastaustani kahden välillä pystymättä kunnolla päättämään lopputulosta 

VAIHTOEHTO A: LEIJONAKUNINGAS (1994)


Mikä: Hamletmaisessa kertomuksessa pieni leijonanpentu Simba on savannin kruununperillinen, joka lavastetaan isänsä murhaajaksi, karkoitetaan, ja lopulta palaa takaisin lunastamaan valtaansa. 
Miksi: Katselin lapsena Leijonakuninkaan vhs-kasettia niin monta kertaa, että filmi fyysisesti napsahti poikki, ja minulle jouduttiin ostamaan uusi. Tämä "uusi" videokasetti oli vähintäänkin yhtä rakastettu, ja nykyisin se nykii ja pätkii johtuen varmaan sadoista katselukerroista. En suostunut lainaamaan videota kellekään, se oli henkireikäni - kerran äitini antoi sen jollekin tuttavaperheelleen viikoksi, jolloin kuuntelin joka päivä tarinan satukasetilta täysissä riippuvuudentuskissani. Musiikki, juoni, käänteet, rytmitys, ääninäyttely niin suomeksi kuin englanniksikin, animaation taso, eläimet ja nimenomaan leijonat, afrikkalaiset (tiedän, se on maanosa eikä maa) kulttuurivihjaukset, Afrikka tapahtumapaikkana... On täysin, aivan ehdottoman mahdotonta nimetä yhtään elementtiä, mikä tässä elokuvassa ei olisi kertakaikkisen täydellistä ja rakastettavaa. 17-vuotiaana pääsin Lontooseen näkemään elokuvan musikaaliversion, ja itkin alusta loppuun vuolaasti kuin joki, sillä minusta usein tuntuu, että juuri tämä elokuva on opettanut minulle jotain pintaa syvempää elämän tarkoituksesta. Nykyisellään koen saaneeni jo koko teoksesta täydellisen yliannoksen, mutta siltipä katsoin sen uhallaankin viimeksi vasta pari kuukautta sitten - ei tästä pääse eroon millään.  
Fangirl merchandise: Suomi-vhs, kakkososan suomi-vhs, juhlajulkaisu-dvd, Broadway Lion King -t-paita ja cd-soundtrack. Lapsuuden peruja ovat hajanaiset figuurit, penaali ja viivoitin (edelleen käytössä), satukasetti ja -kirja, pelikortit, suomi-soundtrack c-kasetilla, Mcdonaldsin pehmolelut (vielä tänä päivänä olen katkera siitä, kun ollessani tarhaikäinen menimme äitini kanssa ostamaan virallista Simba -pentupehmolelua, ja se oli loppuunmyyty - siitä asti olen vannonut, että joku päivä Simba löytyy hyllystä, samoin on jo käynyt Kaunottarelle ja Kulkurille). Leijonakuningas -peliä hakkasin jo pikkulapsena, mutta vasta 16-vuotiaana pääsin sen läpi! Todennäköisesti muutakin krääsää on ollut olemassa, mutta en tähän hätään onnistu muistamaan.

VAIHTOEHTO B: 101 DALMATIALAISTA (1961)


Mikä: Pimahtanut muodin orja, ketjussa röökiä kiskova naikkonen saa päähänsä tehdä koirannahkaturkin, vaikka sitten laittomasti.
Miksi: Dalmatialaisia en kytännyt ihan yhtä fanaattisesti kuin Leijonakuningasta, vaikka käytännössä standardina oli, että katsoin tämän elokuvan useimmiten aina kahdesti peräkkäin. Vaikka Walt Disney itse inhosi Dalmatialaisten tyyliä, minusta elokuvan konseptitaide on virkistävän rouheaa, impressionistista ja näyttävän svengaavaa. Lapsena elokuvan mukaansatempaava juoni oli kuin suora kuvaus hartaimmista haaveistani - talo täynnä koiria! En ikinä kyllästynyt laskemaan, katsomaan, ihmettelemään, kuinka ihanat, kymmenet koirat juoksentelivat televisioruudulla joka suuntiin. Tarina oli tietysti hullunkurinen, mutta hyväntahtoinen ja tavattoman hauska, ja äitini kertomukset Lontoon sykkeestä villitsivät mielikuvitustani entisestään. Minua ei ainakaan haitannut kertomuksen epärealistisuus - enemmän haittaa koen olleen Kaunottaren ja Kulkurin alkukohtauksella, jossa Kaunotar ilmestyy jouluisesta lahjapaketista, minkä seurauksena uskottelin itselleni joka ikinen joulu, että seuraavasta paketista ilmestyisi se oikea koiranpentu. Cruella de Vil on myös erinomaisen onnistunut antagonisti, jota inhoamisen sijaan oikeastaan oppi vähän rakastamaankin. Kupliva 60-luvun erikoisuus ei mielestäni missään nimessä häviä vieläkään 90-luvun renessanssi-broadway-wannabe-disneyelokuville. 
Fangirl merchandise: Aikuisiällä olen ostanut elokuvan juhlajulkaisu-dvd:n sekä live action -version dvd:n, Dodie Smithin alkuperäisen kirjan englanninkielisenä, kuin myös tämän jatko-osan The Starlight Barkingin. Ja nyt taas tuntuu, että liki jokainen lapsuudessani ollut esine liittyi Dalmatialaisiin. Minulla oli (ja on edelleen) suomi-vhs, satukasetti ja -kirja, sarjakuva (joka muuten oli ensimmäisiä tekstejä joista opin lukemaan), viralliset Rolly ja Patch -pehmolelut, kaksi Disneyn figuurileikkisettiä, Mcdonaldsin figuureja, Kinder-munista saatuja figuureja, taulu, kurkistuskirja, tavallinen satukirja, palapeli, reppu, kaksi pyyhettä, tyyny, t-paita, hiuspinnejä, hiuspanta, shortsit, pyjama, ja todennäköisesti paljon muuta krääsää, jonka olemassaolon olen jo unohtanut.

BONUS:

Suosikkipostauksen sokerina pohjalla vielä muutama merkityksellinen klippi selityksineen. Ensimmäiseksi itselleni tärkein ja läheisin animaatiossa koskaan esitetty laulu, Part of Your World elokuvasta Pieni Merenneito (1989). Tämä liittyy voimakkaasti esimerkiksi niihin tuntemuksiin, joita kävin läpi harkitessani ja lopulta muuttaessani ulkomaille.



Kuten edellisessä, animaatiofanitus heijastuu salamyhkäisesti muihinkin elämän eri osa-alueisiin vaikuttamalla aina teemapukeutumisesta lemmikin nimeämiseen asti, joten tässä kappale koirani nimen takaa - hän kun on musta kuin yö, ja rinnassa hohtaa valkoinen tähti kuin taivaalla konsanaan. (Bella Notte elokuvasta Kaunotar ja Kulkuri, 1955)



Sekä toki iloinen muistutus siitä, minkä piirretyn ohjelman ympärillä koen olevan antoisimman ja virkeimmän fandomin - vastaus on tietysti My Little Pony: Friendship is Magic (2010-). Sarjan sadas jakso julkaistiin 14.6. enkä eläissäni ole nähnyt minkään valtakunnan tuottajien tekevän mistään mainstreamsarjasta yhtä lujasti fandom canoniin nojaavaa jaksoa (kiitos dhx). Ellen olisi paremmin tiennyt, olisi voinut luulla, että jakso oli itseasiassa fanien käsialaa. Ennenkuulumatonta! Loistavaa!


2 kommenttia:

  1. mä tykkään kans Hopeanuolesta,Erämaan kutsusta ja Ruohometsän kansasta :) mun äiti kielsi myös Hopeanuolet kun olin pieni,mutta vaikka Erämaan kutsussa koiria hakattiinkin niin ei sitä kieltäny. Ruohometsän kansasta kuulin lapsena mutta ei kiinnostanut, vasta 2013 tykästyin Ruohometsän kansaan.

    VastaaPoista
  2. Siis nyt on kyllä pakko kommentoida tätä! Luulin että olin ainoa joka tuijotti leffoja ja sarjoja koko lapsuutensa kuin riivattu. Varsinkin susista ja muistakin eläimistä kertovia. Listallasi oli vain pari japanilaista, joita en ole nähnyt, mutta aion tämän julkaisun perusteella katsoa koska maku on näköjään huomattavan sama. Tekstit olisi pienillä muutoksilla voineet olla vaikka omiani ja se jos mikä herätti jopa aikamoista hämmästystä :) itse en ehkä olisi osannut kirjoittaa kaikkia juttuja yhtä syvällisesti kuin sinä, mutta onneksi joku osaa. Kiitos, ihan mieletöntä!

    VastaaPoista