sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Spice and Wolf

Vielä pari viikkoa tätä tuskallisen laiskaa päivitystahtia, koska sitten olen saanut kaikki muut kevään kurssityöt kasaan. Sillä aikaa, jotain vähän erilaista! Tähän sarjaan törmäsin oikeastaan sattumalta. Tutkiessani koira- ja susianimeja Spice and Wolf mainittiin useita kertoja, joskin samalla huomautusten kera, että sarjan susi keikistelee pääosin furrymuodossaan. No, päätin kuitenkin varmuudeksi vilkaista, huvin ja urheilun sekä sarjan helpon saatavuuden vuoksi. 


Ōkami to Kōshinryō /
Spice and Wolf
2008-2009
2 tuotantokautta (13+13 jaksoa, 2xOVA: 1x07 & 2x00)
Tarina: Isuna Hasekura
Ohjaaja: Takeo Takahashi

Spice and Wolf perustuu Isuna Hasekuran kirjoittamiin lyhyisiin nuortenromaaneihin, joita julkaistiin kaiken kaikkiaan 17 kappaletta vuosina 2006-2011. Ensivaikutelmani sarjasta olivat erittäin ristiriitaiset. Jos olisin kirjoittanut tämän arvostelun kesken sarjan katsomista, se olisi todennäköisesti saanut vain kolme tähteä. Onneksi jatkoin kuitenkin toiseen tuotantokauteen, joka oli merkittävästi laadukkaampi.

Spice and Wolf on hyvin erikoislaatuinen sarja. Sen ajattelisi olevan tyypillinen genressään, sekoittaen sopivassa suhteessa fantasiaa ja romanssia. Mutta vaikka sarja sijoittuukin keskiajalle, se ei ammenna inspiraatiota perinteisistä elementeistä, kuten ritareista, noidista ja lohikäärmeistä, vaan keskittyy kuvaamaan tavallisen kansan eloa ja pureutuu etenkin ajan kaupankäyntiin, talouteen, valuutanvaihtoon ja rahankäyttöön. Tämän vuoksi sarjassa on hengästyttävän paljon dialogia, joten se vaatii tietynlaista keskittymistä. Kuulostaa puuduttavammalta, kuin mitä sarja oikeasti on. Jopa itselleni, joka siis pudotti aikanaan taloustieteen lukio-opinnoista pystyäkseen lukemaan lisää kieliä, Spice and Wolf onnistuu tekemään varainhoidosta mielenkiintoista. Ja ei, en silti ymmärtänyt ihan kaikkia kommerverkkejä, mitä sarjan henkilöt käyttivät ajaakseen välillä kilpailijansa konkurssiin tai kerryttääkseen korkoa. Mutta se ei millään tavalla vaivannut katselukokemusta.

Spice and Wolf kertoo 25-vuotiaasta kauppias Lawrencesta, joka matkustaa kaupungista kaupunkiin, harjoittaen liiketoimintaa ja vaihtokauppaa, jotta jonain päivänä hänellä olisi riittävästi varoja asettua aloilleen ja perustaa oma putiikki. Eräässä jaksossa Lawrence kauppaa pippuria, mistä hän saa lyhytlentoisen lempinimensä "Spice". Saapuessaan Pasloen kaupunkiin, jossa vietetään sadonkorjuun juhlaa, Lawrencen kärryyn hypähtääkin viettelevä, täysin alaston susityttö, jolla on pörröiset korvat ja tuuhea, pitkä häntä.

No, tässä vaiheessa, ja varsinkin kun vielä pari jaksoa myöhemminkään tämä hupakko ei ollut pukeutuakseen, mietin tosissani miksi ihmeessä nuorille tarkoitettuun sarjaan pitää ämpätä näin voimakkaasti fanserviceä, suden anteliaat poseerausasennot mukaanlukien. Onneksi tämä loppui kohtuullisen nopeasti, mutta ilmeisesti tekijät olivat huolissaan, miten saisivat ihmisten mielenkiinnon syttymään erikoislaatuiseen alkutilanteeseen. Ei olisi silti tarvinnut tehdä siitä näin konkreettista.

Susityttö, nuoresta ulkonäöstään huolimatta, paljastuu yli 600 vuotta vanhaksi sadonkorjuun jumalattareksi. Lähikylän asukkaat ovat kuitenkin lakanneet uskomasta vanhaan perinteeseen, ja niinpä susityttö kokee jääneensä merkityksettömäksi ja haluaa suunnata matkalle takaisin kohti kotiseutuaan, kaukaista pohjoista. En osaa japania - katsomissani jaksoissa hänen nimensä oli kirjoitettu tekstityksiin muotoon Horo, mutta muualla olen törmännyt versioon Holo. Johtuen siitä, että ensiksi mainittu kylvää suomen kielellä melko kyseenalaisia konnotaatioita, pitäydyn jälkimmäisessä. Ei varmaan vaadi hirveästi ajatustyötä päätelläkseen, että Lawrence ja Holo päättävät suunnata tälle pitkälle matkalle yhdessä tutustumisensa jälkeen.

Nämä kaksi päähenkilöä kantavat pitkälti koko sarjaa harteillaan, sillä muuten varsin yksinkertainen juoni rakentuu vain heidän matkankäynnilleen useine kohtaamisineen. Hahmot ovat pitkälle mietittyjä, moniulotteisia, ja myös tavattoman inhimillisiä virheineen. Holon suurin pelko on pohjaton yksinäisyys erilaisuutensa sekä liukuvan, sirpaloituneen aikakäsityksensä vuoksi. Koska Holo on elänyt niin kauan, jokainen unohtuva muisto ahdistaa sutta, joka ei tiedä enää paikkaansa maailmassa. Lawrencen tavatessaan viisaaksi itseään tituleeraava Holo kuitenkin ihastuu niin valtaisasti saamastaan huomiosta, että käyttäytyy kuin hemmoteltu prinsessa, hilpeä pikkutyttö, raivokohtauksia unohtamatta. Holo on viehättävä ja kaunis, mutta myös oikukas ja salaperäinen, hahmo, jonka vaihtuviin mielentiloihin on helppo samaistua, pintapuolinen mutta syvällinen. Varsinaisessa susimuodossaan Holo näyttäytyy vain muutaman kerran - susi on kuvattu talon kokoiseksi mukaillakseen sarjassa kerrottua kansantarua. Sudelle myös etäisyys on hyvin suhteellinen käsite, sarjassa nimittäin vihjaillaan, että sudelle kahden päivän matkankäynti voi vastata ihmiselle jopa kuukausia tai vuosia.

Lawrence puolestaan virkistävällä tavalla ei valikoidu maskuliiniseksi sankariksi, vaan kärsii itsetunto-ongelmista sekä epäonnistumisen pelosta. Lawrence määrittelee itsensä pitkälti ammattinsa kautta, jota hän arvostaa maasta taivaisiin, mutta joutuu välillä painimaan kysymysten kanssa, jotka käsittelevät oikeutta ja moraalia. Lawrence ei ole myöskään tavallinen nysvä, vaan henkisesti erittäin vahva ja kestävä. Vaikka Holon ja Lawrencen arvot poikkeavat toisistaan, näiden kahden välinen kemia on ilmiselvää, olematta pitkästyttävää tai liian ennalta-arvattavaa. On toki luonnollista odottaa, että sarja kehittyy romanssin suuntaan, mutta ilahduttavasti koko animen ajan siitä tyydytään pääosin vain vihjailemaan, näyttämään kapeita häivähdyksiä, minkä vuoksi se ei aiheuta naaman sulamista saatika kämmenen voimakasta läimäisyä otsaan. Päinvastoin, sarja on erinomainen kuvaus siitä, mitä vastoinkäymisiä mies ja nainen voivat kohdata ollessaan ystäviä, ulkoisista paineista omaan minäkäsitykseen. Holo ja Lawrence peilaavaat toisiaan tavalla, joka paljastaa molemmista mielenkiintoisia, tarinalle tärkeitä yksityiskohtia. Mutta ennen kaikkea he ovat asiallisia liikekumppaneita.

Animointi on väreiltään maanläheistä, hieman utuista ja on erittäin kauniisti rytmitettyä. Yksityiskohdat on viimeistely huolella jokaista kadun mukulakiveä myöten. Keskiajan tyylin luomiseen on haettu eurooppalaisia vaikutteita. Keskiaikainen ajankuva välittyy myös kirkon vaikutusvallalla, jonka yhteyteen myytit punoutuvat pakanallisina uskomuksina. Sairaudet ja niiden parannuskeinot poikkeavat nykyajan tottumuksista, ja toisinaan kurja kohtalo ja köyhyys on tuurista riippumattoman, tiukan luokkayhteiskunnan summa. Teemat seilailevat itsensä löytämisestä vastuun kantamiseen, vaikka se tarkoittaisi unelmistaan luopumista, kateudesta ja katkeruudesta menneisyyden painoarvoon, muutoksesta ja arvonlaskusta omistamisen merkitykseen. Vaikka sarja on hidastempoinen, se onnistuu yllättävällä tavalla olemaan myös jännittävä. Varsinkin toisella kaudella, kun sarjan sävy muuttuu vakavammaksi, se myös onnistuu kehittymään naivistisesta hömpästä oikeasti koskettavaksi. Musiikilla pyritään vahvistamaan autenttista keskiaikaista tunnelmaa - moniin taustakappaleisiin on tämän saavuttamiseksi käytetty oikeita keskiaikaisia soittimia. Ja kuka ei hykertelisi mielissään kuullessaan tämän eteerisen avausbiisin?

Spice and Wolf on sarja, joka taatusti jakaa mielipiteitä. Se voi olla pettymys fantasianystäville ja romantiikannälkäisille, tylsä toiminnan suurkuluttajille. Jos sille kuitenkin antaa mahdollisuuden, se näyttäytyy älykkäänä ja nokkelana, vaikka promootiokuvat varmasti luovat mielikuvaa jostain aivan muusta. Itselläni jäi puolestaan jopa harmittamaan, kuinka pian sarja loppui - nähtävästi jo romaanisarjan kuudennessa osassa käsitellään asioita, jotka eivät animeen enää mahtuneet. Voisin hyvin kuvitella lukevani ne joskus ihan vain saadakseni tietää, mihin kaikki lopulta päättyi. Veikkaisin kuitenkin, että kirjojen taso voisi tässä tapauksessa olla jopa kehnompi kuin itse animen, ottaen huomioon niiden kohdeyleisön (intoa hehkuvat, malttamattomat, ah-niin-tunteikkaat teinit). Sarjasta on luotu myös manga.


 

****/5

Bonus: Avausraita akustisena. (Miten niin pidin siitä?) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti