torstai 12. maaliskuuta 2015

Erämaan kutsu (sarjakuva)

Tällä kertaa vuorossa on Jack Londonin kirjaan Erämaan kutsu perustuva sarjakuva, kun aiheeseen päästiin.



The Call of The Wild, 2010
tarina: Jack London, Lloyd S Wagner
kuvitus: Sachin Nagar
julkaisija: Campfire, New Delhi

Ensimmäinen asia, joka pistää silmään, on että tämä sarjakuva on todella värikäs ja painolaatu on erinomainen, nostaen roimasti kirjasen viihdearvoa ja näyttävyyttä. Sarjakuvan kanteen on tosin kummallisesti eksynyt tuttu, geneerinen kuva siperianhuskysta, joka löytyy googlesta ensimmäisellä haulla, ja jota yleensä mainostetaan ilmaisena näytön taustakuvana. No, moni kakku päältä kaunis... kenties kiire ja varojenpuute ovat tulleet lopulta vastaan. Mutta sille en kyllä anna yhtään ymmärrystä, että sarjakuvan fonttina on käytetty Comic Sansia. Luojan tähden, miksi? Fontti yhdistettynä erikoiseen kanteen halventavat muuten laadukkaan oloista kokonaisuutta.

Kuvitus on persoonallista ja pääosin kaunista. Ensimmäinen, koko sivun peittävä yksityiskohtainen mutta tasapainoinen ruutu lupailee hyvää, mutta harmillisesti lukijan ei sallita lepuuttaa silmiään pidempään tässä taideteoksessa, vaan jälkeenpäin paneelit on suorastaan ahdettu sivuille, jotta kuvat ehtisivät runsastekstisen tarinan rytmiin mukaan. Sarjakuva onkin ehkä jopa liian uskollinen alkuperäistekstilleen - ammattitaitoinen käsikirjoittaja olisi voinut muokata juonesta paremmin soljuvan ja luopua tietyistä sivujuonista, jotta hienolle kuvitukselle olisi jäänyt enemmän hengitysvaraa ja jotta tarina kulkisi jouhevammin juuri sarjakuvana.

Buck on rodustaan riippumatta (collie/bernhardinkoira) tehty pystykorvaiseksi, joskin raskas rakenne ja suuri koko on saatu oikein. Takakannessa Buck esitellään pelkästään paimenkoiraksi, mutta toisaalta, kirjassahan etenkin korostettiin Buckin paimenkoiramaista älykkyyttä. Koirat ovat sarjakuvassa kuvattu kohtuullisen realistisesti, mutta itse en etenkään pitänyt isosta osasta koirien ilmeistä. Ne eivät kuvanneet mielestäni ainakaan Buckin sisäistä mielenmaailmaa, joka romaanissa oli niin keskeisessä osassa, puhumattakaan Spitzin viattomasta hymystä, jonka takana piili kiero juonittelija. Myös Buckille ajoittain lisätyt puhekuplat ovat täysin typeriä ja turhia - koirat ovat luonnostaan niin ilmeikkäitä, että parempi päänseudun luonnostelu olisi jo riittänyt. Sarjakuvan koirat ovat myös tyyliltään tavattoman massiivisia - näyttää, kuin valjakkoa vetäisi joukko turkiksia - välillä taas asennot ovat omituisen kömpelöitä ja liikkeet vaikuttavat jäykiltä.

Hektisessä teoksessa parasta antia ovat ehdottomasti Buckin muinaisnäkyjen visualisointi, sekä yölliset kohtaukset, joissa pohjoinen maisema edustaa parhaimmillaan. Aidonoloinen tähtitaivas, kaartuvat revontulet, salaperäiset puiden varjot sekä - pohjoisesta kun itsekin olen - oikeansävyinen sininen siniselle hetkelle on kuvitettu loistokkaasti. Tosin tästäkin iso kiitos kuuluu taidokkaasti valitulle värimaailmalle.

Kuvituksesta huolimatta tästä sarjakuvasta uupuu se raakuus ja kovuus mikä on läsnä alkuperäisteoksessa. Verta lentää vain harvoin, ja monesti taistelun lopputulos on 'sensuroitu' asettamalla sen eteen jotakin muuta tai vastaavasti ottamalla etäisyyttä. Kun kuitenkin kirjan tunnelma on tämä: Mitään varoitusta ei annettu, seurasi vain salamannopea syöksy, ahnaitten leukojen metallinen loksahdus, yhtä vikkelä hyppy takaisin, ja Curlyn naama repesi silmäkulmasta alaleukaan asti, olin valmistautunut huomattavasti graafisempaan tulkintaan. No, ehkä tämän kirjan perimmäinen tarkoitus on kuitenkin toimia vaihtoehtoisena oppimateriaalina, minkä puitteissa tietynlainen siistiminen on jollain tavalla ymmärrettävää.


Jos sarjakuvaa ei ajattele ainoastaan uudenlaisena sovituksena, tämä on muuten kelpo paketti: visuaalisesti intensiivinen, huomiota herättävä ja viehättävä, tarinaltaan selkeä, johdonmukainen ja kronologinen, mutta varsinkin niille, jotka tarinaa vähimmässäkään määrin tuntevat, enemmän kuvitukseen keskittyvä tuotos olisi ollut toimivampi ratkaisu, jättäen lukijalle tilaa todella heittäytyä mielikuvituksen vietäväksi ja tarinan tunnelmaan turhan kertauksen sijaan.

***/5

2 kommenttia:

  1. Tämä on ehkä paras sarjakuvasovitus Londonin tarinasta mitä olen tähän mennessä lukenut, mutta jää komeaa kuvitusta lukuun ottamatta melko pliisuksi. Koirat ovat monesti tönkön näköisiä, mutta kyseessä on varmasti artisti, joka on piirtänyt lähinnä ihmisiä ennen joten siinä mielessä suoritus on hyvä. Joskus vielä kun saisi sen täydellisen sarjissovituksen Erämaan kutsusta tai Valkohampaasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itseasiasiassa tilasin tämän juuri kuvituksen vuoksi googlattuani muutamia esimerkkikuvia. Mulla on Valkohampaastakin 'graphic novelina' myyty sarjakuvakirja, ja tämä kyllä todella hakkaa sen 6-0 mitä taiteellisuuteen tulee, mutta jostain syystä kokonaisuus jää silti hieman valjuksi, koska mitään uutta ei oikeastaan ole ja sarjakuva on hyvin riskitön. Mutta olet oikeassa, että tämä varmaan on toistaiseksi paras, mitä tarjolla on.

      Poista